Muut eläimet tilallamme

virtuaalitalli / a sim-game stable

Pihavahdit

Ravenwoodin tiluksia vartioivat siperianhuskyurokset, Black Diesel aka Diesel ja Beast, toiselta nimeltään B, Petey, Täystuho, Monsteri, Pitäkää-se-kaukana-! jne. Harmaavalkoinen Diesel on uroksista vanhempi ja varautuneempi, rauhallisempi ja kyllä, myös viisaampi. Uros tapaakin useimmiten makoilla vain omissa oloissaan päärakennuksen kuistilla ja seurailla sieltä tilan tapahtumia. Vieraita tervehditään kuitenkin aina ystävällisin hännänheilautuksin, vaikka Dieselissä onkin hieman ihka-aidon vahtikoiran vikaa. Beast taas on Dieselin täysi vastakohta, se kujeileva pennunkuvatus joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Kauniin ruskeavalkoinen Beast on valtavan riehakas ja energinen uros, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia. Huomio missä tahansa muodossa on Beastille kaikki kaikessa ja uros keksiikin kaikennäköisiä hullutteluja cowboyden ja tallityttöjen päänmenoksi. Milloin uros juosta räksyttää tallikissan perässä tai repii rehusäkin kulmaa niin pitkään kunnes kaurat leviävät lattialle tai piiloutuu heinäkasaan ja onnistuu aiheuttamaan sydänkohtauksen ihmiselle esiinsyöksyllään tai maleksii juuri silloin jalkojen eteen, kun kannat sylillistä heinää, etkä näe kunnolla eteesi tai ... no, ehkä on parasta että lopetan tähän. Kaikki voivat päätellä lopun, tajusitte varmaan idean.

Ei kuitenkaan sovi unohtaa myöskään Scratchia, maailman suloisinta ja viehkeintä kissaneitoamme. Scratch, Kat, Kit-Kat, Sweetie ... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Punatabby maatiaiskissanaaras onkin ihastuttava tapaus; hieman vaativa ja itsekeskeinen tottakai, mutta myös seurallinen ja ihmisystävällinen. Aikaisin aamulla Kat onkin varmasti ensimmäisenä tallinovella kiehnäämässä jaloissasi rapsutusten toivossa. Etenkin kun talli kuuluu ehdottomasti Scratchin lempipaikkoihin, neiti tykkää nukkua päivät pitkät yleensä heinävintillä tai loimikasoissa ellei Kat ole sitten vallannut yhtä satulahuoneen hyllyistä nukkumapaikakseen. Ja arvatkaapa vain kuinka moni on jo säikähtänyt kuollakseen kurotellessaan hyllykön päältä jotakin tavaraa, kun käteen onkin osunut joko pehmeä turkki taikka Katin kynnet ... Varaudu kuitenkin myös siihen että joskus tallikäytävällä saattaa olla kuollut hiiri taikka pikkulintu, Scratchin esitellessä ylpeänä saalistaan. Tallipihalla riittää siis menoa ja meininkiä, jo yksinään tämän kolmikon puolesta; koirat ja kissat - tai tässä tapauksessa yksi kissa - kilpailevatkin talliväen huomiosta harva se päivä. Dieselin makoillessa varjossa kuusen alla, Scratch hätyyttelee yli-innokasta Beastia kimpustaan ennen kuin katoaa tuohtuneena karsinan uumeniin ... Ja Beast etsii seuraavan onnekkaan, jonka syliin juosta heti kun uros on ensin vain poikennut kieriskelemässä lantalan puolella. Ainakin tämä kolmikko onnistuu piristämään sitä sateisintakin päivää silkalla olemassaolollaan, se on selvää!

Huom! Tallipihalla pyörii usein vapaana myös Django sekä sen paras kaveri Harrison, joten ei siis kannata säikähtää jos minishetlanninponi tai -aasi näkyy laiduntavan kukkapenkissä. Tietenkin ne olisi ihan suotavaa hätyyttää sieltä tulppaanien keskeltä pois, mutta mitkään lauta-aidat ei niitä pidättele. Kaksikko pysyttelee myös koirien lähellä, joten sitäkin saa varoa etteivät ne mene tekemään Beastin perässä pahojaan. Muutoin niitä saa kyllä rapsutella ja harjailla mielin määrin vapaa-ajallaan.

Lihakarja

Tilamme toinen toimintamuoto hevosten kasvatuksen lisäksi on lihakarjan pito. Ravenwood Ranchilla kasvatetaan pääasiassa puna-valkoisia mutta myös mustia herefordeja, sillä ne ovat selväpäisiä, hyviä karkearehun käyttäjiä eikä poikimavaikeuksia yleensä ole. Vasikat myös kasvavat nopeasti. Tarkoituksenamme onkin kasvattaa kestäviä jalostuseläimiä ja hyvän päiväkasvun omaavia vasikoita. Keväällä, heti lumien sulettua karja ajetaan suurille tasangoille eli arolle laiduntamaan, missä suurin osa emoista myös poikii. Naudat saavat olla koko kesän vapaana arolla laiduntamassa, alkukesästä ne ajetaan mahdollisimman kauas jonka jälkeen kesän mittaan karjaa pikkuhiljaa paimennetaan takaisin kohti kotitiluksiamme, kunnes loppusyksystä koko karja ajetaan kokooma-aitauksiin. Parhaina vuosina nautoja on ollut tässä vaiheessa 300-400 päätä, huonoimpina alle 200.

Kokooma-aitauksissa erotellaan vasikat emoistaan, jonka jälkeen vasikat korvamerkitään sekä tarvittaessa rokotetaan ja liian pienikokoiset yksilöt lähetetään välikasvatukseen, kun taas loput jäävät loppukasvatusaitauksiin, jossa niitä ruokitaan jonkin aikaa väki- ja karkearehulla, kunnes ne ovat valmiita huutokaupattaviksi. Hyvät siitossonnit ja sekä uudet että vanhat emot siirretään omaan kylmäpihatolla varustettuun talvi-aitaukseen, jossa niitä lisäruokintaan säilörehulla, kun taas loput lähtevät myyntiin. Lopputalvesta tilallamme yleensä onkin enää vain muutamia siitossonneja ja suurehko määrä emoja talvi-aitauksessaan, kunnes kierto alkaa taas alusta. Välillä osa vasikoista jää myös orvoksi, minkä vuoksi vasikoita saattaa näkyä tarhoissa myös kesäisin (ne ovat joko tuttijuotolla tai lähdössä välikasvatukseen eri tilalle). Cowboyden ja cowgirlien vastuulla onkin huolehtia karjan turvallisuudesta koko vuoden ajan sekä ajaa lauma tarvittaessa kesäisin esimerkiksi juottopaikoille. Apuna työssä ovat sekä hevoset, koirat että mönkijät.

Paimenkoirat

Kun aluksi hankimme karjaa Ravenwoodiin, huomasimme pian kaipaavamme lisää työvoimaa emmekä vain cowboyden ja cowgirlien muodossa. Ensialkuun joukkomme vahvistukseksi liittyivätkin australiankarjakoirat, Buck ja Dallas. Urokset saapuivat meille valmiiksi koulutettuina ja ne osoittivat meille heti ensihetkestä alkaen miten suuri siunaus kaksi erinomaista paimenkoiraa voi olla. Buckin ja Dallasin seuraksi liittyi kuitenkin pian myös sekarotuinen Cajun, joka saapui tilalle erään cowboyn mukana - ja tuli sittemmin jäädäkseen. Cajun oli jo pentuna tottunut paimentamaan karjaa ja uros pärjäsikin alusta asti ongelmitta töissä mukana. Cajun tuli myös hyvin toimeen tilan muiden koirien kanssa ja kun uroksen omistaja sitten jatkoi matkaansa, hän päätti jättää Cajunin Ravenwoodiin arvellen koirasta olevan enemmän hyötyä tilalla kuin hänen mukanaan tien päällä. Joten ... Buck, Dallas ja Cajun toimivat pitkän aikaa tehokkaana kolmikkona tilallamme, kunnes viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä tilallemme saapui kirjava Homer. Nuori australiankarjakoirauros oli kuin piste I:n päälle ja vaikuttikin vain sopivalta, että tilallamme oli nyt neljä työnsä erinomaisesti osaavaa paimenkoiraa.


Tänä päivänä onkin enää vaikea kuvitella että joskus oli aika, kun esimerkiksi Buckia ei vielä ollut ... Nyt nämä neljä koiraa ovat nimittäin niin lähtemätön osa Ravenwoodia, että cowboyt varmaan lopettaisivat työnteon jos joku edes uskaltaisi ehdottaa koirista luopumista. Mutta siinä missä Diesel ja Beast pitävät silmällä tilamme pihapiiriä, tätä nelikkoa harvemmin edes näkee päärakennuksen lähistöllä. Paimenkoirat nimittäin lähtevät jo aikaisin aamulla cowboyden mukana maastoon ja viettävät karjan luona koko päivän, joskus jopa yön. Paras sauma päästä näkemään paimenkoirat onkin joko arolla työssään tai sitten iltaisin ruoka-aikaan, mutta silloinkin vain cowboyden aittarakennuksilla, jossa nelikko nukkuu yönsä. Buck ja Homer nukkuvat yleensä ulkona häkissä, sillä ne eivät viihdy sisällä. Tai siis Buck ei viihdy ja Homer intoilee taas aivan liikaa, jotta kenenkään hermot kestäisivät kuunnella nuorukaisen touhuamista koko yön. Cajun taas tuhisee tyytyväisenä valitsemansa sängyn jalkopäässä ja Dallas matolla oven edessä.

Toisin sanoen mitä näiden koirien luonteisiin tulee, jokainen heistä on kyllä myös aivan oma persoonansa. Tumma Buck on vanhin ja selkeästi kunnioitetuin. Uros kulkee aina ensimmäisenä ja muut tulevat perässä ja kun ruokaa on tarjolla, Buck syö ensin ja muut odottavat kiltisti vuoroaan sivummalla. Buck on myös kaikista epäsosiaalisin, uros viihtyy enimmäkseen ulkona ja pysyttelee cowboyden mukana, välittämättä kuitenkaan liiemmälti rapsutteluista paitsi silloin kun kyse on kehuista hyvin tehdyn työn jälkeen. Buckin veli, punertava Dallas, on sen sijaan aivan erityyppinen, oikea halinalle. Dallasista on ihanaa kun hänet huomataan ja usein pihassa ollessaan koiran näkeekin jonkun tallitytön paijattavana. Häntä heiluu lähes poikkeuksetta jokaiselle vastaantulijalle. Myös Cajun pitää huomiosta, mutta uros on Dallasia varautuneempi. Vieraat ihmiset saavat Cajunin helposti vetäytymään, mutta kun näköpiiriin astuu tuttu ihminen, on Cajun ensimmäisenä kiehnäämässä jaloissa ja pyytämässä rakkautta. Homer on taas nuorin ja Beastin tavoin oikea hulivili. Joitakin ylivilkkauden ja keskittymishäiriön oireita on silloin tällöin havaittavissa, mutta ainakin halua miellyttää ihmistä ja oppia uutta löytyy senkin edestä. Kaikki neljä ovat kuitenkin kilttejä ja hyvätapaisia, sekä työkoirien tapaan melko nöyriäkin. Käskyä totellaan kyllä, etenkin tutun ihmisen suusta kuultuna.

Siipikarja

Vuoden 2017 alussa koitti myös se päivä, kun Ravenwood Ranchille saapuivat ensimmäiset siipikarjan edustajat. 01.01.2017 syntyneet kaksi maatiaiskanaa ja -kukko saapuivat meille peräti sateisesta Englannista saakka, kotoisalta maatilalta Happy Dale Farmilta ja ne olivat peräisin yhdistelmästä Bob x Hetty. Olimme jo pidemmän aikaa harkinneet kanojen ottamista Ravenwoodiin, sillä tottahan omat kananmunat kelpaisivat aamiaispöydässä tilan työväelle ja ei kai muutaman kanan hoitaminenkaan niin vaikeaa olisi. Tokkopa noita olisi lähempääkin löytynyt, mutta kun nämä nyt halvalla Iso-Britanniasta sai, niin ... Siitäpä alkoikin sitten ahkera aherrus ja nikkarointi, kun pihattotallin päätyyn jäänyt suojaisa yksittäinen tyhjä karsina siivottiin turhista tavaroista ja sinne levitettiin pehkut lattioille sekä aseteltiin kanoille omat orret ja pesälaatikot lämpölampun kera. Kevään tullen tilan työmiehet rakensivat kanoille myös oman verkolla aidatun ja katetun ulkotarhan samaisen tallin kulmalle, niin että jatkossa kanat pääsisivät ulkoilemaankin halutessaan ja sään sen salliessa. Toivon mukaan verkko pitäisi myös ketut kanalasta poissa ...

Emme kuitenkaan olleet aavistaneetkaan miten persoonallisia ja jopa mukavia tapauksia kanat ovat. Ainakin nämä meille saapuneet yksilöt: kukkona kanalassa toimiva punaruskea Happy Dale Bevis on oikea herrasmies, joka pitää tarkasti huolta kanoistaan ja hätyyttelee tarvittaessa pois ylimääräiset tunkeilijat. Uusia ihmisiäkin tarkkaillaan alkuun pää vinossa, mutta useimmiten Bevis lämpenee aika nopeasti ja ilmestyy jalkojen juureen kosiskelemaan myös meitä kaksijalkaisia, saahan meiltä tunnetusti aina ruokaa. Ylimpänä arvoasteikossa on silti vanhin kanamme, ruskeansävyinen Happy Dale Holly, joka on erittäin omanarvontuntoinen ja ylpeäluontoinen kana. Sille on aina varattu orsipaikka kukon vierestä ja Holly muistaakin käyttäytyä hyvin arvokkaasti kuten kananlauman kuningattaren kuuluukin. Se ei myöskään siedä muita kanoja samalla ruokakupilla, vain Beviksellä on oikeus oleilla rauhassa Hollyn läheisyydessä. Toinen kanoistamme, vaalea Happy Dale Hazel, on puolestaan se, joka saa ihmiset ihastumaan kanoihin. Kyllä, tämä suloinen syliintunkija on seurallinen ja mukavuudenhaluinen kananeito, joka on suorastaan häiritsevän sievä kanaksi. Se tuijottaa tieten tahtoen ihmisiä suurilla silmillään viattomasti niin kauan kunnes joku heltiää nostamaan sen syliinsä. Sylistä Hazel tarkkaileekin sitten tyytyväisenä ympäristöään ja tarkastelee samalla taskut läpi herkkujen varalta.

Bevikselle oli kuitenkin tarkoitus löytää myös morsianehdokkaita, joten vieraillessamme kesän alussa Happy Dale Farmin Birthday Showssa (josta mm. Hazel nappasi ykkössijan kanojen söpöyskilpailuissa!), päädyimme samalla ostamaan myös lisää kanoja tilallemme. Yhdistelmästä Frostpie Aiden x Scarlett 05.05.2017 syntyneet Happy Dale Sibyl, Happy Dale Sirena ja Happy Dale Sadie saapuivatkin koristamaan kanalaumaamme kesäkuun alussa. Kauniin vaaleanharmaa Sadie on tästä kanakolmikosta se hömelöin, se tuntuu usein taivastelevan pää vinossa milloin mitäkin ja se ilmestyykin usein uteliaisuuttaan ihmistenkin jalkojen juureen ihmettelemään maailman menoa. Se on välillä kirjaimellisesti aika kananaivoinen tapaus hitaalta vaikuttavan järjenjuoksunsa vuoksi. Ruskeanharmaa Sirena on puolestaan aika tavallinen yksilö, se pysyttelee usein taka-alalla ja tulee useimmiten ongelmitta toimeen kaikkien kanssa. Sibyl sen sijaan on yhtä mustanpuhuva luonteeltaan kuin väritykseltäänkin, se on välillä aika äkäinen sekä kärsimätön ja varsinkin Sadie-parka saa usein Sibylin kiukut niskoilleen, se kun ei yhtään siedä kanssasisarensa hitautta asioissa. Sibylin mielestä kaiken pitäisi tapahtua nyt ja heti, muutoin sen eteen ei ole mitään tulemista. Ja onpa Sibyl hätyytellyt muutamia cowboytakin matkoihinsa, kun nämä ovat yrittäneet käydä kananmunavarkaissa Sibylin vahtivuorolla ...



 

ulkoasu © Cery 2016

tekstit © Break, ellei toisin mainita!

muut kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!

otsikkokuvat © Filter Forge, jenna4m & Trey Ratcliff (CC BY-NC-SA 2.0) sekä Horsebreakers Unlimited, LLC. (Pamela)