KÄRMENIEMEN TENNESSEE

18. heinäkuuta 2018

Orange Wood Ranchilla vietetty pariviikkoinen westernleiri alkoi lähestyä loppuaan. Takana oli huippuhauska leiri, johon oli kuulunut westerntunteja, Natural Horse Backing -tunteja, maastoretkiä ja vaikka mitä kaikkea ihanaa hevosaiheista puuhastelua. Leirin osanottajina oli vaikka minkäikäistä porukkaa, mutta ainakin juttua oli riittänyt ja nauru raikanut. Olimme päässeet uittamaan hevosia meressä, ihailemaan mustangilaumaa turvallisen välimatkan päästä ja ehdottomana kohokohtana ratsastaneet keskellä yötä tähyilemään tähtitaivasta vuoristoon. Jos leiri oli tarjonnut minulle unohtumattomia elämyksiä, oli leiri tarjonnut myös Tennesseelle korvaamatonta kokemusta erilaisia tilanteita ja ympäristöjä ajatellen. Olin todella ylpeä Tennesseestä, sillä ori oli toiminut kuin unelma koko leirin ajan; se oli ollut hyvänä esimerkkinä western- ja join up-tunneilla, ylittänyt itsensä mustangeja kohdatessaan jännityksestä huolimatta ja ihastuttanut varma-askelisuudellaan hankalissakin maastoissa. Rannalla vedetyissä laukkakilpailluissakin Tennessee oli pistänyt hyvin hanttiin kärkikaksikolle alkumatkasta, mutta upottavassa hiekassa oli ollut lopulta tyytyminen kolmanteen sijaan. Olen kuitenkin satavarma, että kun palaamme Yhdysvaltoihin, Tennessee on enemmän kuin valmis kisakentille, siitä olen varmistunut kyllä tämän leirin aikana. Mutta nyt on aika mennä heittämään hevosille iltaheinät ja Tennesseelle pari porkkanaa - viimeisistä illoista onkin sitten tarkoitus nauttia tanssien ja karaokea laulaen, sekä viimeisen illan kokkobileisiin osallistuen hevosten nauttiessa tarhailusta. Kesäleirimerkin lisäksi kotiin viemisinä onkin muutaman päivän päästä varmasti onnellinen lomamieli ja ihanat muistot Kanadasta! - Lauren Ely

28. kesäkuuta 2018

"Howdy y'all cowboys and cowgirls! Olen Lauren Ely, karjatilallisen vaimo ja Ravenwood Ranchin toinen omistaja Yhdysvaltojen Coloradosta. Minut tunnistaa ...", äh, ei, ajattelin ja pyyhin tekstin kirjoittaakseni hetken päästä saman litanian uudelleen. "Ratsastuskokemusta minulta löytyy jo 20-vuoden takaa ja puolet tuosta ajasta on tullut harrastettua myös lännenratsastusta aktiivisesti - viimeisinä kahdeksana vuonna aikalailla sinä seitsämänä päivänä viikossa, useamman kerran päivässä, kun omalle karjatilalle noita westernhevosia on muutama siunaantunut ...", johan tämä kirjoittaminen alkoi sujua. Täytin siis juuri ilmoittautumista Orange Wood Ranchin järjestämälle kesäleirille ja olin innoissani kuin pikkutyttö konsanaan, enhän edes muistanut milloin viimeksi olin ollut westernleirillä! Ja edessä olisipa vielä matka Kanadan upeisiin maisemiin, joten vähemmästäkin sitä innostuisi. Ja koska mukaan sai ottaa oman hevosen, olin päätynyt pitkän harkinnan jälkeen Tennesseehen. Kunhan vain saisin lomakkeen täytettyä niin voisin alkaa suunnitella mitä kaikkea pitäisi pakata mukaan ja suunnitella miten matkustaisin päälle neljäntuhannen kilometrin päähän viettämään parin viikon pituista westernintäytteistä lomaani. Joku voisi kysyä, enkö lähtisi mieluummin viettämään lomaviikkojani joissain muissa merkeissä vaihtelun vuoksi, mutta cowgirl mikä cowgirl, mielestäni paras loma on hevosen selässä vietetty loma. Mutta ensin nyt tämä ilmoittautumiskaavake oli täytettävä loppuun! "Ratsukseni mukaan leirille valikoitui ihastuttava pohjoisen poika, Tennessee, joka on aina yhtä luotettava ja tulee kaikkien kanssa toimeen, minkä vuoksi sen päätinkin sinne Kanadaan mukanani tuoda. Tennessee on aikalailla tuore tapaus siinä mielessä, että kisakokemusta sillä ei vielä ole, sillä viime vuodet oria on vielä koulittu näihin westernratsun mittoihin - nyt se kuitenkin alkaa olla aika valmis pakkaus ja tämä leiri varmasti tuokin sille hyvää kokemusta matkustelusta ja uusista maisemista, koska niihin on kisauran myötäkin enemmän tai vähemmän totuttava." - Lauren Ely

11. maaliskuuta 2017

Suomenhevoset, nuo kaikenkestävät tarmonpesät, jotka olivat varastaneet sydämeni vaivihkaa yhdessä vuodessa. Ja vieläpä vasta siinä vaiheessa, kun olin ehtinyt muuttaa jo tänne rapakon taakse Yhdysvaltoihin tilaa pitämään. Tiesin kuitenkin että tänä vuonna koti-Suomessa juhlittiin suomenhevosen juhlavuotta, kantakirjan täyttäessä komeat 110-vuotta, joten ehkä nyt jos koskaan on vuosi, jolloin on lupa ostella lisää suomenhevosia talliin ja vahvistaa tämän hienon rodun kantaa. Tai niin ainakin ostopäätöstä itselleni perustelin, kun rustasin sähköpostia Suomeen Kärmeniemen hevostallille heidän myytävästä Tennessee-nimisestä kasvatistaan. Sitä paitsi, orin nimikin jo puhui puolestaan, Tennesseehän sopisi täydellisesti jenkkeihin! Onneksi orin kasvattajakin oli samaa mieltä, sillä kaupat syntyivät lähes silmänräpäyksessä - tai ainakin niin nopeasti kuin sähköposti ehtii kulkea! - Lauren Ely