TURMELTAJAN VAELTAJA

virtuaalihevonen / a sim-game horse

img       img
img

Nimi Turmeltajan Vaeltaja Syntymäaika, ikä 14.01.2016, 6v
Rotu suomenpienhevonen Sukupuoli ori
Väri, merkit punarautias Säkäkorkeus 146cm
Koulutustaso matkaratsu (aiemmin valjakkoajo) Rekisterinumero VH16-018-0208
Kasvattaja dookie | Turmeltaja Omistaja VRL-05810
Meriitit KTK-III, SV-II

* satunnainen ikääntyminen
Kantakirjattu 30.10.2016 suomenhevoskantakirjaan, pienhevossuunnalle III-palkinnolla pistein 18 + 18 + 17 + 16 = 69
Palkittu kolmevuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa 20.02.2016 II-palkinnolla pistein rakenne 6.8 + suku 9 + käytöskoe 10 + ratsastuskoe 7.3 + 5 = 38.1

 

Turmeltajan Vaeltaja, joka tosin tunnetaan meilläpäin tutummin vain Rangerina, on lähestulkoon ruunamaisen kiltti ja leppoisa yksilö. Tämä pienikokoinen punaraudikko on melkeinpä kenen tahansa käsiteltävissä, sillä Ranger ei vähästä hätkähdä eikä ori myöskään vaadi suuria, vaan päinvastoin se tyytyy melko vähään. Lapset saavat nykiä hännästä siinä missä aikuiset keinua epävarmoina satulassa ilman että Ranger sen kummemmin korvaansa lupsauttaa, ori suhtautuu enemmänkin vain mitä suurimmalla kärsivällisyydellä meihin kaksijalkaisiin. Eikä se lajitovereitaankaan piinaa, Ranger ei turhista kahinoi saati machoile. Se on enemmänkin sellainen kaikkien kaveri, joka malttaa käyttäytyä fiksusti tammojenkin lähellä.

Rangeriin on kyllä hyvin helppo tykästyä kovastikin. Se on helppo napata kiinni laitumelta, rauhallinen taluttaa ja kerrassaan ihana hoitaa. Ranger kun oikea rauhallisuuden perikuva niin riimunnarun päässä kuin karsinassaankin, mutta samalla ori on myös seurallinen ja sosiaalinen. Ranger on myös niitä hevosia, joita voi halailla ja suukotella mielinmäärin eikä mikään voitakaan sitä tunnetta kun iltatallin hämärässä ori painaa päänsä kainaloosi hellyyttä hakien. Ranger valaa varmuutta hevosten lähellä tavallisesti epävarmoihinkin ihmisiin enkä yhtään epäile etteikö sen hörökorviin ole kuiskittu karsinan hämärässä vaikka mitä salaisuuksia. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät Rangerista pitäisi.

Kun hevonen on nimetty Vaeltajaksi, lieneekin enemmän kuin sopivaa että kyseessä on matkaratsu. Meille tullessaan Ranger oli tosin kisannut jo valjakkoajon parissa eli tämä ori on tottunut myös vetämään kärryjä perässään. Meillä Rangerin näkee tosin kyllä useammin nykyään vain satula selässään. Osittain myös kouluratsuksi alunperin koulutettu Ranger on hyväliikkeinen ori, joka on tunnettu varma-askelisuudestaan ja tasaisuudestaan. Kapasiteettinsa puolesta se ei ole ihan huippuluokkaa, mutta moni tykkää mennä Rangerilla myös ilman satulaa juurikin sen hyvien askellajien ja nöyrän luonteen ansiosta. Matkaratsuna Ranger onkin jo sitten hyvinkin passeli, se on maastovarma ja kestävä eikä suomenhevoselle luontaisesta, välillä jopa itsepäisyyden mittoihin venyvästä sisukkuudestakaan ole haittaa.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Rohkean Samoilija KTK-II ii. Fiktion Sulmo KTK-III, SV-I, EV-III, KV-I iii. Fiktion Sulmu KTK-III
KRJ-I, jälkeläisluokka C
iie. Fiktion Muru KTK-I, VIR MVA Ch
KRJ-I, SLA-I, jälkeläisluokka C
ie. Pirunkorven Taikatuuli KTK-III iei. Vaapukan Piirturi KTK-II
iee. Pirunkorven Lounatuuli KTK-III
SLA-II, YLA2, KRJ-I
e. Pirunkorven Aurora YLA2 ei. Riiviöiden Atlas KRJ-II, KTK-III eii. Aavan Ernesti Champion, KTK-II, KRJ-II
eie. Vaapukan Liinukka KTK-III
ee. Fiktion Ameelia KRJ-II, VVJ-III, KTK-III eei. Haavelaakson Ryökäle KTK-II
VIR MVA Ch, KRJ-I, SLA-II
eee. Akileija TK SV-I, VVJ-I, KRJ-I

Jälkeläisinfo

o. Huvitutin Varjelus 10.06.2016 e. Fiktion Tähtisade om. VRL-14286
o/t. Varsan nimi 00.00.0000 e. Vanhemman nimi om. Omistaja
o/t. Varsan nimi 00.00.0000 e. Vanhemman nimi om. Omistaja
o/t. Varsan nimi 00.00.0000 e. Vanhemman nimi om. Omistaja
 

Rangerin isä, Rohkean Samoilija, on 153 senttinen punarautias suomenhevosori. Sampo on nöyräluonteinen ori, jolla on erinomainen työmoraali ja hyvät hermot. Menestystä on tullut niin kouluratsastuksen kuin valjakkoajon parissa, mutta onpa raudikko menestynyt myös näyttelykentillä ja päässyt sitä mukaa kantakirjaan II-palkinnolla. Rangerin isänisä, Fiktion Sulmo, on 154 senttinen punarautias suomenhevosori. Simo on aikalailla sellainen peruskaveri, rauhallinen ja helppo tapaus, joka on saavuttanut menestystä erityisesti varsa-ajan arvosteluissa. Vanhemmiten menestystä on kertynyt puolestaan este- ja koulukentillä. Isänisänisä, Fiktion Sulmu, oli 155 senttinen punarautias suomenhevosori. Silmu oli kolmepolvinen, menestyneestä suvusta tuleva ruunankaltainen oripoika, joka menestyi hyvin pitkälti koulukentillä. Isänisänemä, Fiktion Muru, oli 154 senttinen punarautias suomenhevostamma. Myöskin kolmepolvisesta suvusta tuleva Muru oli sekä koulu- että näyttelykenttien tähti, joka ihastutti kiltillä ja viisaalla luonteellaan. Murun oma suku oli pitkälti kantakirjattuja hevosia täynnä, joten tamman erinomaista rakennetta ei liene syytä ihmetellä. Rangerin isänemä, Pirunkorven Taikatuuli, on 150 senttinen liinaharjainen rautias suomenhevostamma. Kouluratsastukseen sekä valjakkoajoon soveltuva Taikatuuli on luonteeltaan ylpeähkö, omanarvoinen tuntoinen tamma, josta ei myöskään reippautta puutu. Isänemänisä, Vaapukan Piirturi, on 142 senttinen rautias suomenpienhevosori. Pikkuinen Turo on oikea tukkajumala, joka on menestynyt hienosti kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa. Kolmepolvisesta, osittain vanhahkosta suvusta sanottakoon sen verran, että isän puolelta löytyy laatuarvostelupalkittuja hevosia kun taas emän puolelta löytyy muutamia näyttelyissä menestyneitä hevosia. Isänemänemä, Pirunkorven Lounatuuli, on 152 senttinen liinaharjainen rautias suomenhevostamma. Kouluratsuna ja valjakkohevosena menestynyt Tuuli on laatuarvostelupalkittu kantakirjatamma, joka jatkaa kolmepolvisen sukunsa erinomaisesti menestyneiden hevosten linjaa. Kokonaisuudessaan isälinja päättyy Champion-palkittuun kantakirjaoriin, Peltopyyhyn.

Rangerin emä, Pirunkorven Aurora, on 143 senttinen ruunikko suomenpienhevostamma. Kiltti, aloittelijoidenkin käsiin soveltuva Aurora on osaava ja menestynyt kouluratsu, joka on sittemmin palkittu yleislaatuarvostelussa II-palkinnolla. Rangerin emänisä, Riiviöiden Atlas, on 140 senttinen ruunikko suomenpienhevosori. Atlas on pieni mutta pippurinen, onpa tuota jopa äkäiseksikin kuvattu! Kouluratsastus on silti ollut se laji, jonka parissa Atlas on menestynyt parhaiten. Emänisänisä, Aavan Ernesti, oli 140 senttinen musta suomenpienhevosori. Eläväinen ja reipas Ernesti oli osaava kouluratsu, joka kilpaili jonkin verran myös valjakkoajon parissa. Ernestin kolmepolvinen suku on myös täynnä palkittuja nimiä. Emänisänemä, Vaapukan Liinukka, oli 146 senttinen liinaharjainen rautias suomenpienhevostamma. Liinukka oli kouluratsu, jonka oma menestys jäi jokseenkin kalpeaksi sen muun kolmepolvisen suvun rinnalla - olihan tamman vanhalinjainen suku muutoin täynnä palkittuja hevosia. Rangerin emänemä, Fiktion Ameelia, oli 144 senttinen ruunikko suomenpienhevostamma. Ameelia menestyi niin kouluratsastuksen kuin valjakkoajonkin parissa ja käytettiinpä sitä jonkun verran myös jalostukseen. Emänemänisä, Haavelaakson Ryökäle, oli 142 senttinen tummanpunarautias suomenpienhevosori. Komea Ryökäle oli luonteeltaan sisukas oripoika, joka menestyi erityisesti kouluratsastuksen parissa ja rohmusi ison kasan palkintoja nimiinsä elämänsä aikana. Ryökäleen kolmepolvisessa suvussa oli pääasiassa vain kantakirjattuja hevosia. Emänemänemä, Akileija TK, oli 155 senttinen punaruunikko suomenhevostamma. Luonteeltaan tasainen Akileija keräsi menestystä erityisesti valjakkokilpailuissa mutta menestyipä tamma koulukentilläkin. Akileijan kolmepolvisessa suvussa oli muuhun sukuun verraten vähän palkittuja hevosia, mutta erityisesti Akileijan isän puolella olevat nimet löytyvät myös kantakirjasta. Kokonaisuudessaan emälinja johdattaa suomenhevostamma Ainokaiseen.

Kilpailukalenteri - 32 VVJ:n alaista sijoitusta

00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus

00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 15km ihanneaika, sijoitus

03.02.2016 - VVJ - Wyat Shetlands - vaativa yhdistetty - 2/40
17.02.2016 - VVJ - Hengenvaara - vaativa yhdistetty - 4/30
02.03.2016 - VVJ - Wyat Shetlands - vaativa yhdistetty - 2/40
02.03.2016 - VVJ - Mörkövaara - vaativa yhdistetty - 6/40
04.03.2016 - VVJ - Hymni - vaativa yhdistetty - 5/30
05.03.2016 - VVJ - Hymni - vaativa yhdistetty - 2/30
06.03.2016 - VVJ - Mörkövaara - vaativa yhdistetty - 6/40
06.03.2016 - VVJ - Wyat Shetlands - vaativa yhdistetty - 6/40
07.03.2016 - VVJ - Huvitutti - vaativa yhdistetty - 1/30
08.03.2016 - VVJ - Wyat Shetlands - vaativa yhdistetty - 2/40
11.03.2016 - VVJ - Hymni - vaativa yhdistetty - 4/30
09.04.2016 - VVJ - Viisikko - vaativa yhdistetty - 7/50
11.04.2016 - VVJ - Mörkövaara - vaativa yhdistetty - 3/30
13.04.2016 - VVJ - Wyat Shetlands - vaativa yhdistetty - 2/40
13.04.2016 - VVJ - Viisikko - vaativa yhdistetty - 7/50
15.04.2016 - VVJ - Wyat Shetlands - vaativa yhdistetty - 2/40

19.04.2016 - VVJ - Mörkövaara - vaativa yhdistetty - 5/30
20.04.2016 - VVJ - Mörkövaara - vaativa yhdistetty - 5/30
02.05.2016 - VVJ - Vanima - vaativa yhdistetty - 3/30
02.05.2016 - VVJ - Mörkövaara - vaativa yhdistetty - 3/30
06.05.2016 - VVJ - Huvitutti - vaativa yhdistetty - 1/30
09.05.2016 - VVJ - Mörkövaara - vaativa yhdistetty - 2/30
20.05.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 2/40
22.05.2016 - VVJ - Mooncruiser Racehorses - vaativa yhdistetty - 1/30
02.06.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 4/40
04.06.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 4/40
09.06.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 4/40
23.06.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 4/28
27.06.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 2/28
29.06.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 1/28
30.06.2016 - VVJ-CUP - valjakkoajo - vaativa yhdistetty yksiköille - 4/23
01.07.2016 - VVJ - Metsovaara - vaativa yhdistetty - 3/34

Päiväkirja

22. elokuuta 2018

Tuhti ja tukeva Ranger on, ainakin verrattuna säpäköihin aavikkohevosiin, joita matkaratsastuskilpailuissa usein näkee. Se oli sille kuitenkin selväksi eduksi ainakin Mongolian viileissä tuulissa ja vaihtelevissa maastoissa. Näissä maisemissa moni sirompi juoksija on hieman hämillään. Ranger ei onneksi missään välissä ollut liiaksi viluissaan tai turhan hämmentynyt märästä tai louhikkoisestakaan maastosta. Se on ihan hyvä maastohevonen, ja venäläinen matkaratsastaja Valentin Volkov lähti mielellään uudelleen lainahevosensa, mongolialaisen Delbuuralin, kanssa valmentamaan Rangeria ratsastajineen. Aikaa meillä oli reissuun kahden päivän verran, välissä yöpyminen laavulla. Samankaltaisesta reissusta Ranger oli selvinnyt kertaalleen jo aiemminkin keväällä. Tällä valmennuskerralla siis testattiin viimeksi opittua, heräteltiin muistikuvia järkevästä käytöksestä, ja kasvatettiin orin kuntoa.

Rangerin isoin haaste on juurikin kestävyys ja se, että se pärjäisi kilpailuissa myös sitkeämpiä pitkänmatkanjuoksijoita vastaan. Kiihdyttelyn sijaan oli siis parasta etsiä orille omaa tehokasta keskinopeutta. Ensimmäinen päivä aloiteltiin ihan säätilaan ja istumiseen totuttelemalla, ja helppoa ravia kulkemalla silloin kun maasto sen salli. Mielenlujuutta Rangerilla on, ehkä vähän liiaksi, sillä se meinasi olla sitä mieltä, että jos ravataan, niin sitten se on myös kilpailu kyseessä. Onneksi alkupäivän reitti oli pusikkoisempaa tasaisuudestaan huolimatta - avoimella arolla Ranger ei välttämättä olisi malttanut olla nätisti yhtä hyvin kuin nyt. Sillä on kuulemma vähän tapana ottaa matkaseurasta pontta juoksemiselle. Valentin ehdotti, että laukkaa treenattaisiin myöhemmin niin, että Ranger saisi hyväksyä Delbuural-ponin päättävän tahdista. Aika hyvin Ranger osasi viestiä omasta väsymyksestään - se on selvästi huomannut, että pelkkä tavanomainen “emmä jaksa tätä” -kiukuttelu kannattaa jättää sikseen. Ei yrittänyt olla liian korskea ja tuhlata energiaansa, vaan huomautti uupumuksesta ihan rauhallisesti pärskimällä ja kaulaansa venyttämällä sitten kun siltä tuntui, ja hidasti vähän vauhtiaan. Käyntipätkät se malttoi nätisti kunnes päästiin taukopaikoille asti, ja ilman että turhautui siitä ettei pysähdys tullut saman tien.

Ratsastajan kannattaa pitää silmällä tahtia, mutta Ranger ei onneksi ole sellainen tapaus, jota olisi tosi hankala lukea. Se ei kiukuttele turhaan, vaan väsymyksen erottaa kyllä intopöhinöiden lomasta. Reissun säätila pysyi ensimmäisen päivän ajan leutona ja poutaisena. Se oli selvästi Rangerin mieleen, ja ötököitä oli lähellä vähemmän. Aiemmin saatu vaelluskokemus näkyi, sillä sekä taukopaikoilla että illan laavulla Ranger malttoi hienosti. Se ymmärsi heinän, veden ja selästä jalkautuneen ratsastajan tarkoittavan pysähdystä. Se tuntui illan mittaan olevan mielissään myös siitä, että oli saanut toisen hevosenkin seurakseen. Oli hyvä kuulla, että Ranger on tottunut kulkemaan yksinkin - se on maastossa tärkeää - mutta kiva oli myös että se pystyi nopeasti tottumaan vieraaseen matkakumppaniin.

Aamu valkeni yllättävän helteisenä, ja alkupäivän hiukan viileämmät tunnit käytettiin muutaman mäen ja vaaran ylittämiseen. Ranger oli varmajalkainen ja tehokas kiipeäjä - työhevostaustaisesta rodusta on ehkä sellaisessa hyötyä, varsinkin kun maasto vaihteli pehmeästä paikoin kiviseenkin. Toiseen päivään mahtui alkuverryttelyjen ja mäenharjanteen jälkeen myös muutama laukkapätkä, kymmenisen minuuttia kerrallaan rauhallista tahtia, mutta yhteensä niistä tuli pidempi intervalliharjoitus. Rangerille tärkeintä oli tietysti oikoa jalkojaan, mutta myös muistaa, että laukka ei meinaa täyttä kaahottamista. Koska sää oli lämmin ja vuorimaasto hevoselle jo tuttu pohja, päätettiin harjoitella lopuksi joen ylittämistä, ennen kuin edessä oli paluu tallille. Ensin tarkoitus oli ylittää matala kahluupaikka taluttaen. Ranger ei pitänyt ajatuksesta ensin lainkaan, mutta mukana tulleen hevosen perässä ja pienellä nykimisellä se ylitti veden nätisti ja reippaasti. Ilmeisesti kyse oli pelkästä alkujännityksestä. Seuraavassa joenmutkassa, joka ylitettiin ratsain sillä pohjan näki ja se oli tasainen, Ranger polski yli ihan omin avuin. - J.

10. maaliskuuta 2018

Ilma oli alkanut jo hämärtymään maiseman ylle laskeutuvan yön myötä, mutta illan viileyttä tuskin huomasi nuotion lämmössä istuskellessa ja höyryävän kuuman kahvikupposen lämmittäessä käsiä. Nuotio riksahteli ja kipinät nousivat korkealle yläilmoihin, Mongolian yllä tuikkivalle tähtitaivaalle. Iloinen, pääosin murteellinen englanninkielinen puheensorina kaikui illassa kun kaikki Tsingis Derbyn järjestämään valmennusviikonloppuun osallistujat olivat viimein päässeet kokoontumaan yhteen, kun hevoset oli saatu ruokittua ja loimitettua. Hymyssä suin vetäydyin hieman sivummas mennäkseni tarkastamaan hevoset ja saatoinpa varastaa taskuni pohjalle muutaman sokeripalan pienestä topasta, joka oli unohtunut tukin juureen. Ensimmäinen vaelluspäivä Mongolin upeissa aromaisemissa oli takana ja olin yksinomaan lumoutunut paikan karusta kauneudesta, täällä oli niin erilaista kuin Yhdysvalloissa tai kuin edes kotimaassani Suomessa. Mutta vaikka minun vatsani pohjalla olivat lepatelleet sitkeästi perhoset, ei mukaan ottamani hevonen tuntunut korvaansa liiemmin lupsauttaneen ympäristönmuutoksesta huolimatta. Suomenpienhevosori, Rangerin, punaisella karvalla loimusi liekkien kajo sen syödessä kaikessa rauhassa heiniään laavutallissa, vieressään erikoisennäköinen kimo. Olin aivan ihastunut suloiseen mongolianhevoseen, Del-del … Delbural sen nimi taisi olla? Vislasin hiljaa ja useampi hevonen kohotti päätään, mutta vain Ranger höristi korviaan ja kurotti turpaansa automaattisesti minua kohti. ”Good boy …”, lepertelin kun syötin sokeripalan orille kämmeneltäni ja sekös herätti myös kimon mielenkiinnon. Ranger ehti kuitenkin rohmuta herkut parempiin suihin ja Delbuural joutui tyytymään vain rapsutuksiin. Huokaisten nojauduin puomiin ja jatkoin Rangerin rapsuttelua ajatuksissani orin tökkiessä minua turvallaan lisäherkkujen toivossa. Hetken päästä se kuitenkin keskittyi jälleen iltaheinien syöntiin. Itse tähyilin hämärtyvää maisemaa miettien mennyttä ja tulevaa päivää, olimme lähteneet tälle reissulle toiveissamme saada uutta intoa matkaratsastusharjoituksiimme. Laji oli itselleni rakas, koska rakastin luonnossa liikkumista ja hevosten kanssa oloa, mutta myös kilpailunkipinää löytyi – enemmän ehkä minulta kuin Rangerilta, mutta ori oli muutoin täydellinen pieni paketti suomalaista sisua, tasaisia askellajeja ja rehellistä luonnetta. Eli sillä oli minun silmiini ihan täydelliset matkaratsun ominaisuudet. Samassa nuotiolta kuuluva naurunremakka havahdutti minut ajatuksistani ja hymyssä suin rapsutin vielä nopeasti Rangeria otsalta ennen kuin päätin palata muiden luo. Huomenna olisi edessä vielä pitkä päivä ja aivan uudet haasteet! - Lauren Ely

03. syyskuuta 2016

Olin saapunut Suomeen tapaamaan perhettäni ja ihastelemaan kotimaassani jo koittanutta ruskaa. Meilläpäin kun syksystä ei ollut vielä tietoakaan, vaikka muutaman kuukauden sisällä sekin koittaisi Coloradossa samalla tavoin kuin täällä koti-Suomessa. Kuitenkin, syksyn värejä ihastellessamme päädyimme vähemmän yllättäen lähtemään myös ratsastusretkelle maastoon äitini puoliverisillä ja eipä aikaakaan kun puheemme eksyi Ravenwoodiin aikaisemmin hankkimiini suomenhevosiin. Äitini mainitsi ohimennen huomanneensa, että samalta tallilta mistä hän oli ostanut meille Hankin lahjaksi, oli myyntiin tullut tämän kesän lopulla myös lisää kasvatteja. Tietysti kiinnostukseni heräsi, koska Hank oli osoittautunut mitä mainioimmaksi työhevoseksi ja eipä aikaakaan kun olimme ylipuhuneet äitini kanssa toisemme vierailulle Turmeltajaan, sillä tokihan myytäviä voisi käydä katsomassa, mutta eihän uutta hevosta olisi silti pakko ostaa ... Niinpä niin, heti kun pääsin dookien puheille ja vaihdettuamme Hankin kuulumiset, alkoi kaupanhieronta lähes heti kun dookie pääsi esittelemään meille rapakon taakse soveltuvia nuorempia hevosiaan. Tokihan Ravenwoodiin heiltä kuulemma kasvatteja lisääkin liikenisi! Eikähän siinä kauaa mennyt kun dookie talutti esiin pienikokoisen ja tulenpunaisen suomenpienhevosorin, Vaeltajan, ja huokaisimme molemmat heti ensisilmäyksellä äitini kanssa ihastuksesta. Turmeltajan Vaeltaja oli menestynyt jo valjakkoajon parissa, mutta kasvattaja vakuutti että tästä orista saisi vielä erinomaisen kouluratsun ja myös sen matkaratsun, ainakin hyvistä liikkeistä saattoi olla varma! Ja ruunamaisen kiltti luonnekin tulisi vielä kaupan päälle. En tietenkään malttanut kieltäytyä koeratsastuksesta, vaikka tiesin että se olisi virhe mikäli todellakin haluaisin lähteä takaisin kotiin ilman uutta hevosta ... Noh, toisin kävi, kaupat tehtiin kahvikuppien ääressä ja minä kieltäydyin kiireellä katsomasta läpi muita kasvatteja, yhdessäkin uudessa hevosessa olisi kuitenkin taas kotona selitettävää ... - Lauren Ely





 

ulkoasu © Cery 2016

tekstit © Break, ellei toisin mainita!

muut kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!

otsikkokuvat © Filter Forge & Trey Ratcliff (CC BY-NC-SA 2.0) sekä Horsebreakers Unlimited, LLC. (Pamela)