TURMELTAJAN HANKIHAIHATELMA

virtuaalihevonen / a sim-game horse

img      

Nimi Turmeltajan Hankihaihatelma Syntymäaika, ikä 01.12.2015, 8v
Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori
Väri, merkit liinaharjainen rautias, vuohissukat Säkäkorkeus 158cm
Koulutustaso matkaratsu, kuormahevonen Rekisterinumero VH15-018-2620
Kasvattaja dookie | Turmeltaja Omistaja VRL-05810
Meriitit KTK-II

* satunnainen ikääntyminen
Kantakirjattu 20.05.2016 suomenhevoskantakirjaan, ratsusuunnalle II-palkinnolla pistein 19 + 17 + 17 + 18 = 71

 

Siinä on väkisinkin naurussa pitelemistä, kun päätyy kuuntelemaan sivusta kuinka jenkeissä syntyneet cowboyt yrittävät tavata karsinan ovesta suomenhevosen suomalaista nimeä lukuisine konsonantteineen. "What the hell did I just read?" kuului olevan yleisin kysymys Turmeltajan Hankihaihatelman karsinan kohdalla, kunnes päätin lopulta armahtaa miehiä ja yritin parhaani mukaan kääntää suomenhevosen nimen englanniksi. "His is name is like ... umm ... how do I translate it ... it means something like Tainted's Snowdaydream ... annnnd that's sounds just stupid but believe me, it's sounds much better in Finnish!" yritin vakuutella miehille, jotka tuijottivat minua kuin olisin menettänyt viimeisenkin järjenhippeeni. "That's it. He's called Hank ... like that word Hanki ... Just Hank." eräs cowboysta julisti lopulta ja kaikki nyökkäilivät hyväksyvästi. Hank. Itseasiassa nimi vaikutti jopa sopivan Amerikan mantereelle päätyneelle suomalaiselle hevoselle, joka oli kaukana synnyinsijoiltaan mutta joka silti oli kotiutunut tilallemme ikään kuin se olisi aina asunut luonamme Ravenwood Ranchilla.

Nimiepisodia lukuunottamatta Hank löysikin paikkansa Ravenwoodista hyvin nopeasti. Tottakai pohjoismaalainen hevonen kiinnosti rotunsakin puolesta, mutta ennen kaikkea Hankiin ihastuttiin sen perisuomalaisen luonteen ansiosta. Hank on nimittäin selväpäinen, rehellinen ja työtä pelkäämätön oripoika, joka tietää milloin on vara laiskotella ja milloin taas ei. Kulmia ei oiota luvatta suoriksi tai ruveta kiukuttelemaan työpäivän venyessä, vaan sitä tehdään mitä pyydetään ja tehdään se myös hyvin, turhaan napisematta. Itsepäisyyttä löytyy toki myös, Hank ei liikoja perusta aloittelijoista ja turhat kaulassa tai ohjissa roikkumiset saavat orin hyvinkin nopeasti jumittumaan korvat luimussa paikoilleen. Mutta koska meillä useimmiten riimunnarun tai ohjien päässä on se raavas ja vähäsanainen cowboy, ei Hankilla ole ollut ongelmaa pyyntöjen noudattamisen suhteen. Hank oppii luottamaan nopeasti kanssaan työskenteleviin ihmisiin ja ori onkin siten aina ollut hyvin helppohoitoinen tapaus. Ei Hankin kanssa tarvitse taistella sen enempää kengityksen kuin laitumelta kiinniotonkaan suhteen, joskin mahavyötä kiristäessä tämä ori on mestari pullistelemaan salaa. Myös turhat kahinat on ehdoton no-no, kuten sanottua, Hank on selväjärkinen ja malttaa jakaa heinäkasansa useimpien lajitovereidensa kanssa.

Oikeastaan Hankin suhteen tulee oikeastaan vain sanomista silloin, kun miehet haluaisivat ottaa orin töihin arolle kuormahevoseksi karjanpaimennuksen merkeissä ja minä, tallin omistajatar, taas haluaisin Hankin välillä kokonaan itselleni. Itse asiassa olenkin jo pariin otteeseen kuullut että tällä menolla saisin hankkia lisää suomenhevosia, mikäli jokainen olisi yhtä hyvä työhevonen kuin Hank on. Siinäpä ajatusta kerrakseen. Jopa mieheni, periamerikkalainen cowboy, ylistää nykyisin suomenhevosoriamme Hankia välillä enemmän kuin tuulennopeita quartereitaan. Kyllähän Hank pärjää säässä kuin säässä ja ori on varma-askelinen vuoristossakin, mutta juuri siksi minäkin viihdyn Hankin selässä ja aloitin kisaamisen orin kanssa matkaratsastuksen parissa. Hank on erinomainen hevonen maastoiluun ja vaikka se ei ole kaikista nopein, niin varmajalkainen sekä kestävä se kyllä on. Ja Hank ei kyllä vähästä hätkähdä, tähän oriin voikin ennen kaikkea luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja ne askellajit, miten olinkaan ehtinyt jo tyystin unohtaa miten hyvä suomenhevosella on ratsastaa! Leveä selkä ja tasainen askel, voiko matkaratsulta enempää toivoakaan?

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Noelin Haihatus KTK-III
KRJ-II, ERJ-I, SLA-I
ii. Koistilan Nemo VIR MVA Ch
KTK-I, ERJ-I, KRJ-I
iii. Hovi-Niko KTK-III, YLA2, SLA-III
iie. Lumikeiju KTK-II, KRL-II, YLA1
ie. Ventoksen Haihattelija KTK-II
KRJ-II, ERJ-II, SLA-I
iei. Hölyn Pöly YLA2, KRJ-II, ERJ-II
SLA-I, jälkeläisluokka C
iee. Aronan Tiituliini Champion, KTK-II
YLA1, KRJ-I, SLA-I, jälkeläisluokka C
e. Ventoksen Jääharha KTK-III, KRJ-I
ERJ-II, SLA-II, Jälkeläisluokka C
ei. Meren Jäätävä YLA2, KRJ-I
SLA-I, Bronze Award
eii. Elinehto SLA-II, YLA2
eie. Akvamariini
ee. Harhaluulo YLA1, KRJ-I, ERJ-II
Bronze Award
eei. Kehveli
eee. Harhakuvitelma YLA1, SLA-II, KTK-III
KRJ-II, ERJ-II, jälkeläisluokka C

Jälkeläisinfo

o/t. Varsan nimi 00.00.0000 e. Vanhemman nimi om. Omistaja
o/t. Varsan nimi 00.00.0000 e. Vanhemman nimi om. Omistaja
o/t. Varsan nimi 00.00.0000 e. Vanhemman nimi om. Omistaja
o/t. Varsan nimi 00.00.0000 e. Vanhemman nimi om. Omistaja
 

Hankin isä, Noelin Haihatus, oli 154 senttinen punarautias suomenhevosori. Komea Haamu oli helppohoitoinen ori osaavissa käsissä ja sen kanssa oli useimmiten ilo tehdä töitä. Yleispainotteinen Haamu menestyi niin este- kuin koulukentilläkin ja ori oli myös jalostuskäytössä. Kesäkuussa 2015 Haamu kantakirjattiin ratsusuunnalle III-palkinnolla ja ori palkittiin myöhemmin myös KRJ-II-, ERJ-I- ja SLA-I-palkinnoin.

Hankin isänisä, Koistilan Nemo, oli 160 senttinen punarautias suomenhevosori. Nemo oli mukavaluontoinen, komea suomipoika, jolla oli tosin omat orimaiset piirteensäkin. Ennen kaikkea Nemo kuitenkin menestyi hienosti yleisratsuna, myös valjakkoajon parissa kisaten, sekä näyttelykentillä sertejä haalien. Nemo palkittiinkin aikanaan VIR MVA Ch-arvonimen lisäksi ERJ-I- ja KRJ-I-palkinnoin sekä ori myös kantakirjattiin I-palkinnolla. Lienee sanomattakin selvää että Nemo oli myös hyvin suosittu siitosori. Isänisänisä, Hovi-Niko, oli 154 senttinen rautias suomenhevosori. Niko oli tunnettu ennen kaikkea voimakastahtoisuudestaan mutta ori oli myös pidetty ja osaava ratsu, mikä näkyi myös menestyksenä kilpakentillä. Niko oli enemmän tai vähemmän monilahjakkuus, joka palkittiinkin eläessään yleislaatuarvostelussa 2-palkinnolla sekä suomenhevosten laatuarvostelussa III-palkinnolla. Kantakirjaan Niko pääsi myös III-palkinnolla. Isänisänemä, Lumikeiju, on 165 senttinen punaruunikko suomenhevostamma. Hyväluontoinen Keiju on menestynyt siitostamma, joka on kantakirjattu II-palkinnolla sekä palkittu KRL-II- sekä YLA1-palkinnoin.

Hankin isänemä, Ventoksen Haihattelija, on 142 senttinen tummanpunarautias suomenhevostamma. Pienhevoslinjalle II-palkinnolla kantakirjattu Hantti on lempinimensä mukaisesti melkoinen vastarannan kiiski ja vastaanhangoittelija, jolla on tapana unohtu omiin haavemaailmoihinsa hyvinkin herkästi. Mutta kyllä niitä kisatuloksia on silti saatu hienosti alle eli menestystä este- ja koulukentiltä on kuitenkin kertynyt vallan mukavasti. Isänemänisä, Hölyn Pöly, oli 158 senttinen vaaleanpunarautias suomenhevosori, joka kiltistä luonteestaan huolimatta osasi myös piristää päivää jekuillaan. Myös Poju oli menestynyt yleisratsu, joka palkittiin lukuisin palkinnoin eri laatuarvosteluissa ja orille myönnettiin myös aikoinaan VSR:n toimesta Jälkeläisluokka C -maininta. Isänemänemä, Aronan Tiituliini, on 147 senttinen rautias suomenpienhevostamma, joka ihastuttaa kiltillä ja vaivattomalla luonteellaan. Erityisesti kouluratsastuksen parissa menestynyt Tiitu on palkittu eri laatuarvosteluissa parhailla mahdollisilla palkinnoilla ja kantakirjaankin tamma pääsi aikanaan II-palkinnon siivin.

 

Hankin emä, Ventoksen Jääharha, oli 157 senttinen punarautias suomenhevostamma. Yleispainotteinen Hilu oli sievä tamma upeilla jäänsinisillä silmillä somistettuna ja raudikko oli myös pidetty kiltin luonteensa ansiosta. Hilu oli kuitenkin myös hivenen arka ja tamma jännittikin usein vieraissa paikoissa, mutta onneksi se ei ollut este tamman menestymiselle koulu- ja esteratsastuksen parissa. Laatuarvostelupalkittu Hilu myös kantakirjattiin ratsusuunnalle III-palkinnolla.

Hankin emänisä, Meren Jäätävä, on 153 senttinen kimo suomenhevosori. Japi on paitsi komea, ori on lisäksi hyväluontoinen ja vieläpä myös menestynyt kouluratsu, josta ei liiemmin löydy moitteen sanaa. Japi onkin palkittu I-palkinnolla sekä kouluratsastusjaoksen että suomenhevosten omassa laatuarvostelussa ja yleislaatuarvostelustakin ori nappasi 2-palkinnon. Emänisänisä, Elinehto, oli 153 senttinen musta suomenhevosori. Koulupainotteinen Elmeri oli luonteeltaan melko hermoherkkä tapaus, minkä vuoksi oria ehkä käytettiin rajoitetummin jalostukseen vaikka se palkittiinkin eläessään II-palkinnoilla sekä yleislaatuarvostelussa että suomenhevosten laatuarvostelussa. Emänisänemä, Akvamariini, oli 154 senttinen ruunikko suomenhevostamma, joka kilpaili kouluratsastuksen parissa. Ennen kaikkea Riina oli kuitenkin selväjärkinen ja reipas tamma, johon oli helppo tykästyä.

Hankin emänemä, Harhaluulo, on 155 senttinen rautias suomenhevostamma. Valjakkopainotuksestaan huolimatta Harhaluulo on menestynyt painotuslajinsa lisäksi upeasti myös este- ja koulukentillä ja tammalla onkin tähtäimessään useammat eri laatuarvostelut. Emänemänisä, Kehveli, oli 157 senttinen rautias suomenhevosori. Kehvelillä oli omat jekkunsa ja temppunsa, mutta pääasiallisesti ori oli hyväluontoinen hevonen, joka menestyi erityisesti valjakkoajon sekä kouluratsastuksen parissa. Emänemänemä, Harhakuvitelma, on 153 senttinen rautias suomenhevostamma. Nykyisin jo eläkkeellä oleva siitostamma on menestynyt yleisratsu, jonka erittäin omanarvontuntoinen luonne tapasi tuoda omat ongelmansa mukanaan mutta se ei estänyt kuitenkaan Telman menestymistä eri laatuarvosteluissa.

Kilpailukalenteri

14.02.2016 VMRJ, 15km ihanneaika, 12/39 1p.
22.02.2016 VMRJ, 15km ihanneaika, 11/15 1p.
10.03.2016 VMRJ, 15km ihanneaika, 10/38 1p.
12.03.2016 VMRJ, 15km ihanneaika, 2/37 9p.
28.03.2016 VMRJ, 15km ihanneaika, 17/33 1p.
29.03.2016 VMRJ, 15km ihanneaika, 18/33 1p.
15.05.2016 VMRJ, 30km ihanneaika, 5/32 6p.
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus

00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus
00.00.0000 VMRJ, 30km ihanneaika, sijoitus

20.04.2016 VSN, Suomen(pien)hevosorit, Reserve Champion (pt. Spookiness)

Päiväkirja

24. joulukuuta 2015

Turmeltajan Hankihaihatelma. Rautias suomenhevosori. Syntynyt ... "Siis oletteko te nyt ihan tosissanne? Tämä ei ole mikään vitsi?" kysyin varmaan tuhannetta kertaa äidiltäni irrottaessani viimein katseeni hevosen papereista. Erityisesti kohdasta jossa omistajan kohdalla luki nimeni, Lauren Ely. Ojensin paperit miehelleni, joka näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä mutta äitini vain hymyili lämpimästi. "Sadatta kertaa, tämä ei ole vitsi. Hevonen on oikeasti sinun. Käyt niin harvoin Suomessa, joten minä ja Juha ajattelimme että ehkä tämä lahja muistuttaisi sinua eniten sukujuuristasi siellä Yhdysvalloissa ... jos siis vain haluat sen?" äitini hymy muuttui aavistuksen epävarmaksi enkä voinut olla kapsahtamatta hänen kaulaansa. "Tottakai haluan, en vain voi uskoa että te todella ostitte minulle hevosen! Ei teidän todellakaan olisi pitänyt, mutta kiitos." nauroin rutistaessani äitiäni tiukasti. "Höpsis, tottakai minulla on oikeus hemmotella tytärtäni ... joka tosin käy luonamme ihan liian harvoin." äitini jatkoi hymyillen ja puristaen kättäni. "Äiti ..." mumisin tietämättä mitä sanoa, tietysti haluaisin vierailla Suomessa useammin mutta maa oli niin kaukana Yhdysvalloista ja tilan omistajana ... aikaa ei vain ollut. "Hyss, minä vain vitsailin. Tottakai olisi ihanaa, jos kävisitte Samin kanssa useammin Suomessa, mutta tiedän miten kiireisiä olette. Ja minä ja Juha ehdimme kyllä matkustelemaan eläkepäivillämme, nyt kun hevosbisneksemme alkaa olla takana päin, kenties mekin muutamme Yhdysvaltoihin asumaan. Mutta nyt, menehän katsomaan hevostasi." äitini nauroi ja taisimme molemmat pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmistamme kun halasin äitiäni uudestaan lujasti, en voinut uskoa että hän ja isäpuoleni Juha olivat todella ostaneet minulle suomenhevosen joululahjaksi!

"Sille tukevammallekin tädille turvallinen lahjaidea. Tanakka ja isokokoinen, kaikenkestävä, kaikensietävä, pesunkestävä ja vaikka hiustenkuivaajalla kuivattava, helppohoitoinen lahjakkuus! Saatavilla ruskean sävyissä." En voinut olla nauramatta ääneen kun tulin lukeneeksi Turmeltajan Hankihaihatelman myynti-ilmoituksen puhelimestani. Äitini oli sanonut ostaneensa suomenhevosen yhdeltä markkinoiden tämän hetken tunnetuimmalta kasvattajalta, mutta se oli ainakin selvää että huumorintajua heiltä ainakin löytyi. Tosin yrittiköhän äitini vihjata että näytin lihavalta, mietin kun luin uudestaan tukevallekin tädille suunnatun mainoslauseen. Samassa havahduin tuijottamasta puhelimen ruutua kun aviomieheni kietoi käsivartensa takaapäin ympärilleni. "Do I look fat to you?" kysyinkin heti huolestuneesti ennen kuin mieheni ehti avata suutaan. "What? No. Why do you ask?" Sam nauroi ja rutisti minua kevyesti. "Hmh ... forget it, I was just thinking. So, what do you think about our christmas present?" kysyin kääntyessäni ympäri ja kietoessani käteni Samin kaulaan. "Our christmas present?" Sam kysyi kiusoitellen ennen kuin käänsi katseensa vahvarakenteiseen suomenhevosoriin. Seurasin mieheni katsetta enkä voinut olla hymyilemättä katsellessani kotoista näkyä karsinassaan heiniä rouskuttavasta raudikosta. "He looks pretty perfect to me. Just like you." Sam lausahti hiljaa ja minä yritin esittää etteivät polveni menneet hyytelöksi kuten aina, kun Sam sanoi minulle jotain imelän romanttista. "... I hate you when you say things like that." virnistin ja suukotin miestäni pehmeästi huulille. Sam painoi stetsoniaan syvemmälle silmilleen mutta erotin silti mieheni tummissa silmissä pilkahtelevan hymynhäiveen: "No, you just love me." Hymyilin vastaukseksi ja suutelin miestäni uudelleen ennen kuin painoin pääni hänen rintakehäänsä vasten kääntyen katsomaan suomenhevostani. Se todella näytti aika täydelliseltä tapaukselta. - Lauren Ely





 

ulkoasu © Cery 2016

tekstit © Break, ellei toisin mainita!

muut kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!

otsikkokuvat © Filter Forge, jenna4m & Trey Ratcliff (CC BY-NC-SA 2.0) sekä Horsebreakers Unlimited, LLC. (Pamela)