Perustiedot Sukutaulu Kilpailut Varustekaappi

SHARAZADE

 

Varustekaappi


Varusteet hankittu Equestrian PRO:sta ja Sokka Luxuriesista. Loimitus aina kun sää sateinen ja/tai tuulinen, sekä kun lämpötila on alle -8 astetta. Päitset pois tarhassa. Pihattotarhaan säilöheinää ja suolakivi vapaasti saataville + päivittäin noin 2.0kg väkirehua (sis. kaura, valkuaisrehu, kivennäiset ja vitamiinit).

Päiväkirja - lisää merkintöjä Seppeleessä!

Joulutunnelmissa 22.12.2019

Tämä oli kolmas maastoilukertamme näin, että minä ratsastin Oililla ja Sade seurasi perässämme liinan päässä. Olin todennut tämän parhaaksi tavaksi tarjota Sateelle paitsi liikuntaa, myös totuttaa tammaa hiljalleen muuttuviin ympäristöihin. Toki pysyimme kaukana yleisiltä teiltä ja lenkit olivat vielä suht lyhyitä, mutta oli hienoa nähdä, miten jo tässä ajassa Sade kehittyi: tamma oli jo selkeästi rennompi kuin ensimmäisellä kerralla ja vaikka se joskus vähän pörisikin ja tanssahteli jännittyneesti, rauhoittui mustanruunikko nopeasti kun Oili vaan jatkoi rauhallista eteenpäin tarpomistaan. Kun Sade huomasi, ettei lajitoverikaan reagoinut raksahtaneeseen oksanpätkään mitenkään, saattoi hänkin rentoutua uudelleen. Tuntui uskomattomalta, että vasta reilu pari kuukautta sitten Sade oli ylipäätään saapunut Seppeleeseen ja minusta oli tullut hevosenomistaja. Välillä sitä oli vieläkin vaikea uskoa, mutta niin se vain oli!

Lumihiutaleet alkoivat leijailla ympärillämme maahan ja saatoin vain huokaista onnesta syvään. Vaikka meillä oli vielä yhteinen taival Sateen kanssa alussa ja luottamusside oli vasta kehittymässä, olin silti jo nyt iloinen huomatessani toisaalta miten älykäs ja kaunis nuori tammani oli. Toki, kun kyse oli vasta 3-vuotiaasta hevosesta, elämä oli välillä haastavaa ja Sadekin osasi olla hankala juurikin varovaisuutensa ja epäluuloisuutensa myötä. Mutta kun tamman sai rentoutumaan, se oli hyvinkin oppivainen ja utelias tapaus. Silti, täytyi olla tyytyväinen, että apua oli tarjolla sekä kokeneempien ratsastajakollegojen taholta että näin hevostenkin maailmasta katsottuna. Taputinkin hymyillen Oilia kaulalle, se oli tosiaan iso apu: opetti omalla tavallaan Sateelle miten missäkin tilanteessa kuului toimia. Nytkin, kun lumet humahtivat alas kuusen oksalta, suomenhevonen vaan höristi korviaan, kun taas Sade syöksähti eteenpäin, rinnallemme, stopaten rauhoittelevaan ääneeni ja lajitoverinsa rinnalle. "Ptruu, sooh ... hyvä tyttö.", kehuin ja annoin liinan jälleen hieman löysentyä välillämme, jotta Sade tajuaisi, ettei mitään hätää ollut.

Valkoinen metsämaisema oli kaunis ja omalla tavallaan hauraan hiljaisuuden rikkoi vain lumen narskuna hevosten kavioissa ja Oilin tasaiset pärskähdykset. Sade kurotteli hamuilla muutaman kuusenoksan suuhunsa, mistä tulikin mieleeni, että hevosille pitäisi muistaa viedä muutama kuusi - tai ainakin kuusenoksia - tarhaan syötäväksi. Tänään pitäisikin siivota myös tarha, tallille palatessa voisinkin oikeastaan jakaa pihattohevosille päiväheinät ja Sade voisi syödä kauransa vaikka hoitopuomilla ennen kuin hakisin talikon ja kottikärryt ... Loimetkin pitäisi ripustaa kuivamaan ja pihattoon voisi viedä yhden uuden olkipaalin. Työlista alkoikin muistua mieleen satulassa istuessa, mutta nyt aioin vielä hetken nauttia silti tästä joulumaastosta; yhdessä oman hevoseni kanssa. Ja Oilin, jota Salma oli niin kernaasti minulle lainannut opetushevoseksi Sadetta ajatellen. Seppele oli kyllä huippupaikka huippuhevosineen.

Tallipihaan palatessani ja laskeutuessani Oilin satulasta, en malttanutkaan olla rutistamatta suomenhevostammaa kaulalta, nauttien sen lämmöstä ja ihanasta hevosentuoksusta. Sateen tyrkätessä minua pehmeästi turvallaan irrottauduin lopulta nauraen Oilin kaulalta. "Joojoo, mennään sitten.", hymähdin, mutta ensin tarjosin molemmille tammoille taskuni pohjalle murentuneet piparinpalat. Olihan sentään joulu.

 

Uudessa kodissa 08.10.2019

Kun kelloni oli tänä aamuna pärähtänyt soimaan klo 6.30 aamulla, olin hypännyt sängystä ylös harvinaisella vauhdilla, varsinkin siihen nähden, että takana oli vain muutama tunti unta ja en yleensä ollut myöskään tunnettu aamuvirkkuudestani. Mutta tänään oli erikoislaatuinen päivä: tänään minusta tulisi virallisesti hevosenomistaja! Ajatus oli kutkutellut vatsassa jo kauan, vaatinut yöunetkin, mutta nyt toiveeni vihdoin toteutui, allekirjoittaessani viimeisetkin sopimuspaperit kahvintuoksuisessa toimistossa. Olisin voinut kiljaista riemusta, kun se oli lopultakin mustaa paperilla: Sharazade. Omistaja Saana Talvilehto. Saattoiko tätä uskoakaan!

Uskomatonta kyllä, viikko sen jälkeen kun olimme käyneet katsomassa nuorta angloarabitammaa, Sharazadetta, puhelimeni oli soinut ja vastatessani Sateen kasvattaja oli kertonut valinneensa minut kaikkien ostajaehdokkaiden joukosta, että kuulemma voisin ostaa Sateen, jos vielä tamma kiinnostaisi. En ollut uskoa korviani ja onnistuin lopulta takeltelemaan hänelle vastaukseksi jotain sen tyyppistä, että miettisin vielä hetken asiaa ja soittaisin takaisin piakoin. Yhden parhaalle ystävälleni, Tiinalle, soitetun kiljuntapuhelun jälkeen pystyin jo soittamaan rauhallisemman puhelun vanhemmilleni konsultoidakseni myös heitä päätöksestä, olivathan he hekin tukemassa minua tässä hevosenostoprojektissa muutamalla tonnilla. Vanhempani, niin rakkaita kuin he ovatkin, eivät kuitenkaan ymmärtäneet yhtään mitään hevosista ja jättivät päätöksen minulle, kunhan vain sitten pystyisin jatkossa huolehtimaan hevosesta aiheutuvista kuluista itse. Soitin vielä kerran Tiinalle ja ystäväni rohkaisemana soitin lopulta takaisin Sharazaden kasvattajalle: "Kyllä tässä taisivat kaupat syntyä."

Ostopäätöksen jälkeen seuraavaksi olikin alkanut kuumeinen tallipaikan etsintä. Halusin löytää Sateelle pihattopaikan, jossa se pääsisi viettämään aikaansa pienessä hevoslaumassa, koska arvelin sen sopivan parhaiten nuorelle, kehittyvälle täysiveritammalle kasvuympäristöksi. Karsinassa nuori hevonen saattaisi turhautua ja toisekseen sille tekisi hyvää liikkua mahdollisimman paljon sekä kehittää sosiaalisia taitojaan myös lajitovereiden seurassa. Yllättävää kyllä, tallipaikan suhteen meinasi iskeä jopa pieni valinnanvaikeus, mutta lopulta sain uskomattoman tilaisuuden vuokrata pihattopaikan Sateelle suositusta ratsastustalli Seppeeleestä! Viehättävä maalaistalli oli juuri täydellinen paikka meille ja sovimmekin heti käytännön asioista Seppeleen omistajan, Salman, kanssa. Sateelle varattaisiin oma pihattopaikka ja se pääsisi tarhaamaan näillä näkymin kahden vilkkaan russponin ja lempeän suomenhevostamman kanssa. Lisäksi pihatossa tarhaisi päivisin myös kaksi ponia sekä FWB-tamma, joilla kaikilla on karsinapaikat tallissa.

Näin ollen, kahvittelun ja paperien allekirjoittamisten jälkeen sain kunnian varustaa oman hevoseni valmiiksi automatkaa varten. Tätä hetkeä varten jo hankkimani tummanharmaa talliloimi ja punaiset kuljetussuojat kiiltelivät uutuuttaan, kun puin ne Sateen ylle karsinan suojissa. Tamma nuuhki uusia varusteitaan (ja uutta omistajaansa!) varovaisen uteliaana, arvaamatta varmaan vielä ollenkaan kuinka sen elämä tulisi muuttumaan. Taakse jäisi vanha kotitalli ja tuttu kasvattaja ja uusi elämä alkaisi Seppeleessä uuden omistajan kanssa. Luottavaisin mielin tamma kuitenkin seurasi minua ja kaurasankoa, astellen kuljetusautoon häntä koholla. Vielä suukko turvalle, kasvattajan taputtelut kaulalle ja lastaussillan sulkeminen, viimeiset kättelyt, hymyt ja sulkeutuvien autonovien paukahdukset. Ilmaan jäi vain kaikumaan hevosen kimeä hirnahdus, hevosauton rullatessa viimein liikkeelle.

Kun lopulta saavuimme Seppeleen tallipihaan, meitä oli vastassa iloinen tallinomistaja ja jo myöskin paikalle omalla autollaan saapunut Tiina, jonka hymy ylettyi myös korvasta korvaan. Halausten ja onnittelujen jälkeen tämä tyytyväinen hevosenomistaja pääsi puolestaan taluttamaan hevosensa uuteen kotitalliinsa - tai pitäisikö sanoa tarhaansa, heti kun vain saimme riisuttua siltä kuljetussuojat ja loimen pois. Aurikoinen lokakuinen päivä loi täydelliset puitteet nuoren angloarabin ihailulle tarhan aitaa vasten nojaillen, tamman ravaillessa ympäri tarhaa paikanmuutoksesta innostuneena. Sen uteliaisiin hirnahduksiin kantautui useampikin vastaus ja pääsimmekin jo juttelemaan Salman kanssa Sateen tutustuttamisesta sen tuleviin tarhakavereihin. Nyt tamma kuitenkin saisi rauhassa tutustua ensin uuteen kotiinsa, syysauringonsäteet samettisella tummalla karvalla kiillellen, täysiverisen siirtyessä lennokkaaseen laukkaan hirnahdusten säestämänä. Tervetuloa uuteen kotiisi, Sade!

 

Hevoskaupoilla 14.09.2019

Puristin sormissani tulostamaani myynti-ilmoitusta, perhoset vatsanpohjalla lepatellen. Auton kaartaessa tallipihaan vilkaisin nopeasti ratin takana istuvaa parasta ystävääni, Tiinaa, ennen kuin tulin silmäilleeksi tarkemmin melko täyden oloista parkkipaikkaa. "Kauheasti autoja.", nielaisin. "No ei nää kaikki välttämättä ole tulleet kattomaan sitä Shera… Shirasadetta… Mikä se nyt olikaan.", Tiina lohdutti sammuttaen auton moottorin. Sharazade. Nuori angloarabitamma, jota olin tullut nyt katsomaan, käytyäni läpi jo lukuisia myyntihevosia. Olisiko tässä kuitenkin se ensimmäinen, josta tulisi minun ikiomani…? "Mennään nyt ainakin katsomaan sitä.", Tiina jatkoi ja yksissä tuumin astuimme autosta ulos kauniiseen, aurinkoiseen syysilmaan. Jostain kaikui hevosen hirnahdus ikään kuin meidät tervetulleeksi toivottaen.

Tallissa odotti melkoinen hälinä: saimme ensitöiksemme väistää alta pois, kun viimeisen päälle puhtaisiin ratsastushousuihin ja paitaan verhoutunut ratsastatajar talutti ison kimon ohitsemme. "Eihän se tuo ollut?", Tiina supisi, kun silmäilimme tallikäytävää epävarmoina minne suunnata. "Ei, minusta sen piti olla aika tumma ja melko nuori ... Sen hevosen siis.", vastasin ja ýritin oikoa jo kertaalleen ruttuun puristamaani myynti-ilmoitusta vähän suoremmaksi, että saisin siitä jotain selvääkin. Mikä se kasvattajan nimi olikaan ..? "Saana Talvilehto?", iloinen kajahdus keskeytti paperin tihrustamiseni. Kohottaessani katseeni meitä kohti käveli käsi ojossa vaaleatukkainen nainen leveä hymy huulillaan, näyttäen enemmän supermallilta kuin hevosmyyjältä. "Ai joo siis hei!", tervehdin sulavaan tyyliini ja tyrkkäsin huomaamattomasti kyynärpääni vierelläni tyrskähtävän Tiinan kylkeen, saaden ystäväni naurunpihinän muuttumaan yskähdykseksi. "Tultiin sitä Sharazadetta katsomaan?"

"Täällähän se on. Sateeksi me ollaan häntä lyhyemmin kutsuttu. Minulla on tässä eläinlääkärin paperit tammasta, nuorihan se on vielä, mutta terveeksi todettu. Toki voitte teetättää tammalle vielä uuden tarkastuksen halutessanne ja ...", kasvattajan puheensorina unohtui taustalle kun näin ensimmäistä kertaa Sharazaden. Nuori angloarabitamma oli juuri hamuillut muutaman heinänkorren suuhunsa ja kurotteli nyt siroa päätään tallikäytävän puolelle, karsinan puolioven yli suipot korvat uteliaasti höröön kääntyneinä. Olipa se kaunis. Tummat peuransilmät tarkastelivat minua valppaasti, älykkyyttä kuvastaen ja huomasin ensimmäisenä kaivavani porkkananpalaa taskustani tammalle tarjottavaksi. Onneksi Tiina oli mukana ja tenttasi minunkin puolestani Sateen kasvattajaa, itse nimittäin olin jo tyystin tamman lumoissa. Kuinkahan moni tammasta oli jo tehnyt tarjouksen ja mihin hintaan? Yhtäkkiä hevosenostoon varatut 7000-8000v€ eivät tuntuneet kovinkaan kummoiselta summalta, riittäisivätköhän ne mihinkään ....

Loppujen lopuksi saimme vastaukset kysymyksiimme (tai Tiina sai ja kertasi ne minulle autossa kotimatkalla) ja minä pääsin taluttelemaan Sadetta, sekä näimme tamman liikkeessä kasvattajan irtojuoksuttaessa mustanruunikkoa maneesissa. Nuori angloarabi tanssi eteenpäin kepein askelin, häntä soihtuna ja irrotti ihastuneita huokauksia useammankin huulilta. "Olinkohan ihan hullu, kun jätin tarjouksen siitä? Mutta olihan se tosi kiva. Ja niin kaunis. Mutta en tiedä, tuskin tuo tarjous edes riittää mihinkään ...", mutisin katsellessani auton ikkunasta ohivilistävää maalaismaisemaa. "No, onhan se tosiaan aika nuori ja noh .. varsa ensihevosena ... Siinä on monta asiaa mikä voi mennä pieleen. Mutta kyllä se aika hienosti käyttäytyi ja näytitte tulevan hyvin juttuun. Ja sitä paitsi olisi ihan sinun tyylistäsi hankkia ensimmäiseksi omaksi hevoseksi 3-vuotias täysiverinen!", Tiina nauroi ja pudisteli päätään hyväntuulisesti, saaden hymyn ilmestymään minunkin huulilleni. "Totta puhut."

Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse
webdesign by Cery 2019