![]() |
![]() ![]() ![]() |
Nimi | Snörp frá Syndur | Syntymäaika, ikä | 06.02.2015, 6v ![]() |
Rotu | islanninhevonen | Sukupuoli | tamma |
Väri, merkit | musta, tähti | Säkäkorkeus | 135cm |
Koulutustaso | askellajiratsu, 5-käyntinen | Rekisterinumero | VH16-030-0082 |
Kasvattaja | HM | Syndur | Omistaja | VRL-05810 |
Meriitit | - |
Snörp on kamalin poniotus, jonka maa päällään kantaa! Miettikää nyt, yleensä kun hevonen pääsee karkuteille vaikkapa tarhastaan, sitähän näkee ihmisten juoksevan sen perässä kaurasankot kainalossa, eikö vain? No Snörp kun pääsee karkuteille, niin sen jälkeen piha onkin täynnä karkuun juoksevia ihmisraukkoja, joiden perässä tökittää tulla piskuinen ponitamma korvat luimussa. Ja Snörp nauttii siitä, ihmisten jahtaamisesta siis, ponista mikään ei ole parempaa viihdettä kuin terrorisoida talliväkeä harva se päivä. Väitän että tamma tekee jokaisesta kanssaan työskentelevästä sairaalloisen vainoharhaisen salakavalilla tempuillaan ja naskalinterävillä hampaillaan. Myönnettäköön, olin minäkin tikahtua naurusta kun ensimmäisen kerran näin Mattin ja Nickin juoksemassa tietä pitkin minkä jaloistaan pääsivät ja tottakai luulin että heillä oli vähintään harmaakarhu perässään, kun tajusinkin että heidän perässään tölttäsikin vain Snörp. Kaksi raavasta miestä, cowboyta vieläpä, juoksemassa karkuun pikkuista ponitammaa! Hahahahahaha ... Nauruni tosin loppui lyhyeen kun tajusin Snörpin suuntaavan minua kohti ja jouduin suorittamaan vähemmän tyylikkään sukelluksen heinäkasaan etten olisi jäänyt kohti jyräävän ponin alle. Silmät pyöreinä tähyilin sitten paalien alta kun Snörp sai hampaisiinsa Nickin päästä tippuneen stetsonin ja alkoi tehdä siitä selvää. Onneksi Matt ja Nick olivat ehtineet turvaan tallin puolelle ja köysien avuilla he onnistuivat sitten lassoamaan puhisevan islanninponin kiinni. Tajuatteko nyt, mistä puhun? Snörp on paholaisen reinkarnaatio, sano minun sanoneen!
"VARO PONIA!" joku miehistä naulasi lapun jo ensimmäisellä viikolla Snörpin karsinanoveen, silloin minä tosin vielä jaksoin vedota siihen että tamma oli vain väärinymmärretty yksilö, varmasti sen mustan äksyilevän pinnan alla piili oikeasti kultainen sydän. Ja pah! Snörp ei ole kultaista nähnytkään, tamma osaa kyllä hyvinkin esittää viatonta ja olla niin suloisennäköinen sekä kutsuva pörröharjoineen kun pahaa-aavistamaton kaksijalkainen sattuu vaeltamaan sen karsinan ohi. Moni ihmetteleekin alkuun että mikäs vika Snörpissä muka, tammahan on oikein ihan ... Siihen se ajatus usein katkeaakin, sillä ratkeavan kankaan ääni saa kenet tahansa säikähtämään, Snörpin silputessa takkisi entistä hihaa. Uskokaa pois, parempi että se oli se takki eikä vaikka sormet ... Snörp jemmaa kaiken minkä se kirjaimellisesti saa kiskottua irti jostakin karsinansa perälle ja auta armias, jos yrität mennä hakemaan tavaroita tai sitä paitasi riekaletta pois silloin kun Snörp on paikalla. Ehei, ei kannata yrittää ellet halua täydellistä ponin hammaskarttaa painettuna käsivarteesi, vatsanahkaasi tai Snörpin lempikohtaan, takalistoosi! Oikeastaan jos sinulta löytyy keskiaikainen haarniska kotoasi, pue se päällesi ja sen jälkeen voit jo lähestyä Snörpiä suhteellisen turvallisen mielin. Vaikka Snörpin taitolaji on myös pahanilkinen mulkoilu, monella housunpuntit tutisevat jo silloin kun Snörp kohdistaa pelkän katseensa sinuun - suoraan ja kiertelemättä, ikään kuin se näkisi suoraan lävitsesi ... ja voisit vannoa että sen tummissa silmissä pilkahtaa jotain pahaenteisen punertavaa.
"You bought her, you take care of her." muistan vieläkin Samin pahaenteiset sanat ensimmäisiltä viikoilta. Gee, thanks, hienosti tuet vaimoasi! Vaikka jos rehellisiä oltiin, minulla oli aika syyllinen olo siitä että olin mennyt ostamaan uuden kuormaponin aviomieheni tietämättä, vaikka me emme olisi sellaista tarvinneetkaan ... ja etenkin kun aiemmin ostetussa riitti jo työtä! Mutta ne pirun ruotsalaiset ... heistähän tämä koko soppa johtui, ruotsalaisia oli aina vara syyttää näissä asioissa! Silti, eipä paljon naurattanut, kun sain toimia ensimmäisen viikon Snörpin henkilökohtaisena puruluuna. Vannon etten ole ikinä ollut yhtä mustelmilla kuin sen viikon jälkeen! Mutta sitten tapahtui ihme, Snörp alkoi tervehtiä minua korvat hörössä! Sayyyy whaat??? Tuijotin hörisevää ponitammaa sinä ensimmäisenä aamuna suu auki enkä ollut uskoa silmiäni tai korviani. Mutta totta se oli, Snörp vähensi puremistaan ja alkoi käyttäytyä kuin ... no kuin normaali hevonen. Myönnettäköön että kesti pitkään ennen kuin todella aloin luottaa Snörpiin ja hyvä on, kyllä tamma vieläkin silloin tällöin näpäyttää minua huulillaan, ihan vain jotta en pääse oppimaan liian hyvälle, mutta ne pikkunipistykset eivät ole mitään verrattuna siihen, että ensimmäisellä viikolla Snörp oli katkaista sormeni. Ponista on tullut sittemmin siis aivan siedettävä, ei Snörp mikään halinalle yhäkään ole, mutta hoitotoimenpiteet sujuvat ilman että tarvitsee koko ajan olla varuillaan ja kauhusta jäykkänä. Snörp on enemmänkin välinpitämättömän ja uteliaan välimaastossa, välillä huomiota vailla, välillä ei. Onneksi muutama muukin on onnistunut käymään läpi Snörp-kasteen eli sietänyt viikon puruleluna toimimista, jonka jälkeen hekin ovat saaneet luotua Snörpiin ihan inhimillisen suhteen. Loppuja tamma terrorisoikin sitten yhä tuttuun tapaansa.
Noh, satulasta käsin saa kyllä käydä läpi vielä uuden tulikasteen, sillä Snörp kyllä testaa joka ratsastajan poikkeuksetta läpi. Tamma on mestari tiputtamaan ihmisiä selästään, mutta ne jotka sinne satulaan liimaantuvat, saavat ponista sittemmin itselleen luottoratsun. Kun pukitusrodeo ei tuokaan tulosta, Snörp muuttuu silmissä ja hetken päästä tamma eteneekin uralla kuin paraskin kilparatsu konsanaan, ilme nöyränä. Jos jotain hyvää on siis heti sanottava Snörpistä, on se tamman taivaallisen pehmeät askellajit. Snörpillä on ihanan vaivatonta ratsastaa kun tamman saa kuuntelemaan eikä pikkupiru kiukuttele kentälläkään, uskomatonta kyllä. Päinvastoin, Snörp on hyvä ratsastettava vaikka pitkissä treeneissä se häntä voikin alkaa vispaamaan propellin tavoin. Snörp myös testailee silloin tällöin ratsastajansa valppautta, satulassa ei siis auta nukkua vaikka mieli tekisikin. Mutta Snörp on kyllä herkkä avuille eikä tamma hermoile kilpailuissakaan, mitä nyt pelottelee tarvittaessa kanssakilpailijoitaan kipakan tammamaisilla elkeillään. Kyllä Snörp tulee muiden hevosten kanssa toimeen niin pitkään kuin välimatkat säilyvät, tamma ei tykkää päästää ketään iholleen vaan pitää kyllä tiukasti puolensa. Mutta kuormaponina Snörp toimii kyllä moitteettomasti, jos ja kun se saa pitää perää. Snörp nimittäin vihaa sitä, että joku kulkee hänen takanaan. Mitä maastoiluun tulee, se on pelkästään mukavaa. Snörphän ei nimittäin pelkää mitään, tamma on sen verran kovapäinen että pikkutamma varmaan lataisisi puumaakin enemmin potkulla kuin lähtisi karkuun ... Ja jostain syystä löisin myös vetoa Snörpin puolesta siinä taistelussa.
i. Undri frá Kleppur | ii. Hamðir frá Elfendur | iii. Hrímnir frá Reginn |
iie. Trítla frá Fjólakoti | ||
ie. Ugla frá Brúnskóg YLA3 | iei. Glóinn frá Hvannstóði | |
iee. Brenna frá Reykjavik | ||
e. Byssa frá Syndur | ei. Súkkulaði frá Ljóma | eii. Darri frá Ein-Skírr |
eie. Padda frá Kópasker | ||
ee. Guttormur frá Freistingar | eei. Piltur frá Eilíðskógi | |
eee. Brenna frá Eyjafjalla |
o. Eldur | 24.12.2015 | i. Seifur frá Mildstöðum 1 | om. VRL-05810 |
t. Fluðra frá Syndur | 01.09.2017 | i. Gári frá Jón | om. VRL-00096 |
o. Berserkur | 21.05.2019 | i. Traustur frá Syndur | om. VRL-14824 |
o/t. Varsan nimi | 00.00.0000 | i. Vanhemman nimi | om. Omistaja |
Snörp frá Syndurilla on kolmepolvinen suku, jossa periytyy melko vahvasti kirjavuus sekä hyvät askellajit. Useampikin suvun jäsenistä on menestynyt askellajiratsastuksen parissa. Mutta kyllä sitä vahvaa luonnettakin löytyy sekä isän että emän puolelta, mikä pitkälti selittää myös Snörpin ihastuttavan persoonan.
25.05.2015 ARJ, 250 metrin passijuoksu PP.1, 2/12 |
08.08.2015 ARJ, Töltti T.1, 3/35 |
Pyyhin hikeä otsaltani hypätessäni alas rotiskon pickupini ohjaamosta. Perässämme keikkunut parhaat päivänsä nähnyt kuljetuskärry huojahti uhkaavasti ja pihan hiljaisuuden keskeytti vaativan kimakka hirnahdus, joka sai minut jähmettymään. Onneksi ketään ei kuitenkaan ilmestynyt tallista esiin ihmettelemään meteliä, vaan hetken päästä uskalsin laskea lastaussillan alas, tosin koko ajan ympärilleni vilkuillen. Kaiken järjen mukaan ketään ei pitäisi olla paikalla näin aikaisin sunnuntaiaamuna, joten ehkä onnistuisinkin taluttamaan ostamani ponin kenenkään huomaamatta tallin kätköihin. Hieroin käsiäni housujani vasten kiirehtiessäni sivuovesta sisälle pimeään kuljetuskoppiin ja aloin hermostunein sormin näperrellä riimunnarua auki. Kunnes takaani kuuluva hiljainen, mutta auktoriteettia huokuva *öhöm* sai otteeni herpaantumaan narusta. Eh ... ehheh. Käännyin vaivaantuneena ympäri ja yritin näyttää viattomalta samalla kun välttelin aviomieheni katsetta. "What did you do?" purin hammasta tietämättä mitä vastata esitettyyn kysymykseen kunnes katseeni osui Samin tummiin silmiin ja tietysti samalla hetkellä murruin tapani mukaan hänen edessään kuin munankuori. "It wasn't my fault! It was the owner of Syndur ... She made me do this! She's scary, you know." yritin parhaani mukaan loihtia täydellisen koiranpentu-ilmeen kasvoilleni eikä minun tarvinnut edes pinnistellä saadakseni silmäni vetistymään, sillä samalla hetkellä takani seissyt ponitamma sai tarpeekseen odottelusta ja päätti iskeä hampaansa kiinni takalistooni. .. Au. Hieroin kipeää kankkuani posket punaisina Samin ristiessä kädet puuskaan rintakehälleen ja pudistaessa päätään. Mitä, Sam tiesi itsekin ettei hänen olisi pitänyt jättää luottokorttiaan minun huostaani! En minä nyt kuitenkaan shoppaillut vaatteita useammalla tonnilla ... vain .. yhden islanninponin. - Lauren Ely
ulkoasu © Cery 2016
tekstit © Break, ellei toisin mainita!
muut kuvat © pidä hiirtä kuvan yllä nähdäksesi tekijäinoikeudet!
otsikkokuvat © Filter Forge & Trey Ratcliff (CC BY-NC-SA 2.0) sekä Horsebreakers Unlimited, LLC. (Pamela)